Tässä taannoin hiippailin taas paikallisia kierrätysmyymälöitä läpi, ja Lahden Kierrätyskeskus Patinassa sattui silmääni pöytä, lähinnä kai siksi että se oli niin pohjattoman ruma. Tosin sekunnin sadasosassa alkoi aivoissa jo raksuttaa, että tuostahan saisi kyllä hienon ja rakennekin oli jämäkkää massiivipuuta. Mietin että muotokielensä puolesta siitä tulisi mainio wannabe marokkolainen tarjotinpöytä. Niinpä iskin pöydän Toyotan romuni peräkonttiin ja pörötin maalikaupoille Hong Kongiin.
Mastonin hopealla tulisi makea, minä mietin, autenttisen oloinen ihana pöytä. Jooo!!!
Hinkkasin, hioin ja jynssäsin kuin heikkopäinen, ja vihdoin pääsin maalaamaan, kerros toisensa jälkeen, onnellisena uudesta metallisenoloisesta mukamasmarokkolaispöydästä, ja kaikki näytti aivan MIELETTÖMÄN hienolle...
...paitsi että seuraavana päivänä päivänvalossa näytti sille kuin olkkarissa olisi ollut jonkun tyyliin MobilOilin puhallettava mainosrantapallopöytä. Juu ei.
Itkin itseni uneen pettymyksestä (no en oikeasti) ja aamulla päätin, että ei auta kuin maalata se turvallisen valkoiseksi, sopivaksi tähän mustavalkoiseen maailmaani.
Keskellä Prisman maalikäytävää minulle iski vaihdevuodet ja tulin kotiin tällainen purkki kainalossa.
Mustavalkoinen ajatteluni oli vaihtunut tällaiseen kirkuvan keltaiseen!!
Monikin viisas on sanonut ettei sattumaa ole olemassakaan, ja että kaikella on tarkoituksensa. Tulkitsen asian niin että meille kuuluikin tulla keltainen pöytä, ja kieltämättä onhan se ihan mahdottoman hyväntuulinen. :)
Nyt on vappuinen kaffepöytä kiemuramunkkeja elikkäs tippaleipiä vaille valmis.
Hyvää vappua ja iloista keväänjatkoa! Piis <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti