 |
| Tästä lähdettiin. |
Kankaan löytämisen olisi luullut olevan helppo nakki, vaan eipä ollut. Kaupat ovat pullollaan verhoilukankaita, toinen toistaan tylsempiä, enkä voi kuin ihmetellä miksi tarvitaan sellainen määrä niin mahdottoman rumia ja mitäänsanomattomia kankaita.
Luottovalmistajani kankaiden (ja ah-niin-monen-muunkin) suhteen on ikioma Marimekkomme, ja samaisen Torin kautta löytyi pala Pikku Lokki-markiisia.
Loppu sujui leikiten: Jalat irti pehmusteesta (kätevästi ruuvikiinnitys), ja selkänoja irtoaa nykäisemällä.
Jalat maalasin Mastonin punaisella suhulla, markiisista ompelin huput ja lopuksi tikkasin niittipyssyllä kiinni. Nopsa homma ja nyt on iloinen tuoli paikallaan.
Minulla ei ole valitettavasti verstasta käytössäni (edelleenkään), joten kaikki pitää nikkaroida missä milloinkin. Kuvassa selkänoja odottaa vuoroaan suvereenisti koiranruokapurkkien ja tomaattilaatikon päällä. Valitettavasti unohdin ottaa kuvan jalkojen maalausprojektista sillä se oli melkoinen näky. Vuorasin kylppärin vanhoilla rapujuhlamuoviliinoilla ja suhutin jalat punaiseksi, jolloin kylppäri näytti lavasteelta elokuvasta Kummisetä. Että näin. :)
Tähän loppuun laitan kuvan myös ah-niin-aurinkoisesta kirpparilöydostäni joka lienee alunperin lasten soiva lelu, mutta meillä toimittaa musikaalisen kynttilänjalan virkaa.
Hyvää juhannusta ja riemukasta kesää. Rakastakaa toisianne. Piis! <3
