Santorinilainen huussi

Ei vaiskaan, ihan kotimainen perushyyskä meillä on, minä vain tuunasin sen ja mieleeni tuli sinivalkoiset Santorinin saaret. 
Mökki on maalattu sisältä, joten pitihän se huussikin päivittää.
Lähes kaikki ulkohyyskät ovat mielestäni aika synkkiä paikkoja, 
joten halusin omastamme mahdollisimman raikkaan.
Pesin ensin maalarinpesulla, huuhdoin, ja maalasin kaiken valkoisella talomaalilla. Tilasin eBay:n kautta Dizzy Duck Designs:lta Englannista laattasabluunan, jolla siniset kuviot ovat tehty. Tuolla kyseisellä firmalla on todella laaja valikoima hyvälaatuisia sabluunoita, omani on nimeltään Sevilla (se siitä santorinilaisuudesta). 
Tuo sabluunahomma meni vähän vinkuraan puhtaasti siksi, että kuvittelin olevani huomattavasti näppärämpi kuin oikeasti olen. Olisi kannattanut treenata ensin vaikka pahville, eikä suoraan kohteeseen ego pullistellen. :D
Noh, onneksi se on vain huussi. (Mutta kyllä minua harmittaa, myönnän.)

Tästä siis lähdettiin. Mietin että kait sitä voisi iloisiakin ajatuksia ajatella tarpeillaan käydessä, silloisessa tilassa huussi kun aiheutti lähinnä masennusta.

Kuviointiin käytin viime kesän mökkiremontista jäänyttä Tikkurilan Helmi-kalustemaalia ja superlonin palaa.

Tällaista kuvion olisi pitänyt olla kautta linjan:

Vaan eihän se ihan niin mennyt. :D

Kirpparilta löysin kaksi tällaista kalaa, jotka ovat kaiketi tarkoitettu suihkulähteeseen siten että suusta tulee vettä, mutta minä laitoin sisälle pumpulia ja jasmiininkukkaöljyä. Muikea tuoksu! Maalina Mastonin suhu.

WC-paperitkin ovat siivossa järjestyksessä, kirppariostos tämäkin.

                                      Siinä se nyt on. 

Maalasin minä toisenkin jutun sillä sabluunalla:

Pian on juhannus. Ottakaa rennosti, huilatkaa ja muistakaa rakastaa toisianne. Piis! <3

35-vuotiaan takan freesaus.

Viime kesänä remontoin mökkiä, ja sainkin paljon aikaiseksi. Maalaamalla seinät ja katon, tuli pimeähköön torppaan paljon valoa ja avaruuden tuntua. Takan jätin alkuperäiseen tilaansa, mutta se näytti jotenkin kivikasalta kaiken sen uuden pinnan seurassa.

Ostin tonkan Tikkurilan Muuri-maalia, joka on tarkoitettu takoille ja muureille.

Ensin harjasin takan kauttaaltaan jotta mahdolliset irtoroskat lähtivät, sitten imuroin sen, ja lopuksi pesin maalarinpesulla. Varsinkin nokiset kohdat piti jynssätä useampaan kertaan karhealla sienellä. Sitten vain maalarinpesun huuhtelu, ja yön yli kuivuminen.

Maalasin ensin laastisaumat pensselillä, ja sen jälkeen tiilet telalla.

Ensimmäisen kerroksen jälkeen tulos oli melko läikikäs, mutta toinen kerros peitti vanhan pinnan hyvin. Tummuneimmat kohdat takanovien yläpuolella jouduin maalaamaan neljä kertaa, ja sittenkin tarkkasilmäinen huomaisi tummemman kohdan. Toisaalta tuo kohta nokeentuu heti kun ensimmäisen kerran laitan tulet joten ei haittaa.

 Mielestäni maalaaminen oli hyvä ratkaisu. Tilaakin tuli mukamas tosi paljon!

Ulkona tuoksuu omenankukat ja aurinko möllöttää 25:n asteen voimalla, mikä ihana toukokuu. <3
Kuvassa siestaa viettää uusin perheenjäsenemme Panza-pappa.

Seuraava projekti on HUUSSI! :)

Iloista alkanutta kesää. Rakastakaa toisianne <3 Piis!

Keltainen vappupöytä

Tässä taannoin hiippailin taas paikallisia kierrätysmyymälöitä läpi, ja Lahden Kierrätyskeskus Patinassa sattui silmääni pöytä, lähinnä kai siksi että se oli niin pohjattoman ruma. Tosin sekunnin sadasosassa alkoi aivoissa jo raksuttaa, että tuostahan saisi kyllä hienon ja rakennekin oli jämäkkää massiivipuuta. Mietin että muotokielensä puolesta siitä tulisi mainio wannabe marokkolainen tarjotinpöytä. Niinpä iskin pöydän Toyotan romuni peräkonttiin ja pörötin maalikaupoille Hong Kongiin.

Mastonin hopealla tulisi makea, minä mietin, autenttisen oloinen ihana pöytä. Jooo!!!

Hinkkasin, hioin ja jynssäsin kuin heikkopäinen, ja vihdoin pääsin maalaamaan, kerros toisensa jälkeen, onnellisena uudesta metallisenoloisesta mukamasmarokkolaispöydästä, ja kaikki näytti aivan MIELETTÖMÄN hienolle...

...paitsi että seuraavana päivänä päivänvalossa näytti sille kuin olkkarissa olisi ollut jonkun tyyliin MobilOilin puhallettava mainosrantapallopöytä. Juu ei.

Itkin itseni uneen pettymyksestä (no en oikeasti) ja aamulla päätin, että ei auta kuin maalata se turvallisen valkoiseksi, sopivaksi tähän mustavalkoiseen maailmaani.

Keskellä Prisman maalikäytävää minulle iski vaihdevuodet ja tulin kotiin tällainen purkki kainalossa.

Mustavalkoinen ajatteluni oli vaihtunut tällaiseen kirkuvan keltaiseen!! 

Monikin viisas on sanonut ettei sattumaa ole olemassakaan, ja että kaikella on tarkoituksensa. Tulkitsen asian niin että meille kuuluikin tulla keltainen pöytä, ja kieltämättä onhan se ihan mahdottoman hyväntuulinen. :)

Nyt on vappuinen kaffepöytä kiemuramunkkeja elikkäs tippaleipiä vaille valmis.

Hyvää vappua ja iloista keväänjatkoa! Piis <3